Lemon A'rbol Cecilia 05.02.1999-09.07.2007
Se, mitä olimme, olemme nyt.
Se, mitä meillä oli, on edelleen.
Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.
Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä
ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,
kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen
ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua
etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi
ole hiljaa.
Sulje silmät.
Hengitä.
Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.
En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa. –tuntematon
Jos sua ei ois ollut niin olisin keksinyt sut, ois susta samanlainen tullut
mitään en ois muuttanut.
Ohikulkijat luulee minun seinille puhuvan, tyhjyyteen he sanovat mun kuulee, sua aina rakastan.
Tahdon susta kiinni pitää
vaikken sua oikeasti enää nää
En tahdo irtikään päästää, taas ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää, sen velkaa sulle jäin
Olet jokaikinen yön ääni, kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni, kun elämä on suuttunut
Oot valona mun tiellä silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä jos sua ei ois ollutkaan
Jos sua ei ois ollut, niin olisin keksinyt sut
vierelleni kuvitellut, sulle kadulla puhunut
Hiljaisuutena öissä, ääriviivoissa pihakoivun
ilman sua oon kuin vöissä, ilman sua lakastun
Saanhan susta kiinni pitää,
vaikken sua oikeesti enää nää
En tahdo irtikään päästää, taas ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää, sen velkaa sulle jäin
Olet jokaikinen yön ääni,kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni, kun elämä on suuttunut
Oot valona mun tiellä silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä jos sua ei ois ollutkaan
Ei sua minusta voi erottaa, jäät osaksi mieleni maisemaa
Kiitos kun olit totta hetken
nyt mun täytyy tästä jatkaa, vierelläni teet loppuretken
vaikka se olis kuvitelmaa
Olet jokaikinen yön ääni, osa lempeää valon kajoa
kesäsateena saavut elämääni, en kuivuuteen hajoa
Oo valona mun tiellä silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä jos sua ei ois ollutkaan
Nyt tulin aika minun ystäväni lähteä..
5.2.1999 syntyi pieni keltainen tanskandogin pallero maailmaan, muutti Lemon A'rbol Cecilia kotiin, jossa huonosti kohdeltiin, ei kunnolla ruokittu, alas rappusista potkittiin, ei koiraystävia ollut lain, mutta onneksi vielä uuden kodin sain.
Antoi toisen kotini minulle ihminen, jolla siskoni Nala ystävänä oli. Siellä minut uudelleen "henkiin" herätettiin, hellyyttä ja ruokaa annettiin, ja ystävän siskostani sain. Mutta vielä tuli aika minunkin kotia vaihtaa, syynä astma tuon pelastajain, ja siskoni ja minun riidat. Emme enää toimeen tulleet, joten tiemme erilleen vei, ja minä vielä kerran kotia vaihtaa sain.
Pääsin kotiin, jossa ystävän hassusta kissasta sain. Tämä koti viimeiseni olevan tahdoin, ja tällä elämäni vimeiset hetket viettääkin sain. Ehti ystäväkseni taloon tulla, tuo kummallinen, laikukas karvainen pieni otus, joka koiraksi paljastui, beagleksi, niin sanottiin.. Meni aika yhdessä ystävieni kanssa asuen, uusiin koiraystäviin tutustuen, mutta sitten tuli aika, jolloin tavarat pakattiin, autoon kannettiin, ja pois vietiin
Uusi koti oli outo alkuun, mutta onneksi omat tavarat sieltä löytyi, samat vanhat ystävät oli. Pian uusiiin maisemiin tutustuttiin, ja lenkkejä tehtiin, ja uusiin koirakavereihin tutustuttiin, ja voi kuinka hauskaa meillä oli. Pian sen jälkeen muuttii taloon tuo kummallinen raidallinen otus, hieman samaa näköä meissä kai oli. Voi, se päälläni kiipeili, kovasti tuhnutteli, ja alkuun en tykännyt siitä lain, mutta voi kuinka ihana se pian olikin, mutta kovaa vauhtia se kasvoi vain. Hassu hännän heiluttaja oli se ipana, ystäväni tuo tiikerin penikka.
Mutta sitten koitti päivä tää 9.7.2007 joka parhaalle ihmisystävälleni ainiaaksi mieleen jää. Tuli minun aikani hyvästit hänelle sanoa, sanoa laikukkaalle otukselle, "nähdään kun sinun aikasi joskus on", "kertoa pienelle tiikerin penikalle, pidä huoli äitistä, nyt minun mentävä on", sanoa hyvästit ihmiselle, jota iskäksi kutsuttiin. Nyt siis minun aikani lähteä oli, päästä luokse muiden ystävien.
